Pakkaskausi senkun jatkuu. Tänään oli aamulla -27 ja rapiat pakkasta. Viime torstaina taisi olla talven ennätys meillä, -29.8 astetta. Silloin jopa Aidan tassuja hieman palelsi lenkillä, hetken. Ainakin vielä ensi viikoksi on luvattu jatkuvasti yli -10 astetta.
Aurinko paistaa kuitenkin jo lämpimästi. Pakkasesta huolimatta vajan katolta suli hiljalleen lunta ja vettä tippui sen räystäiltä. Laitoin vihreät kankaat kartiovalkokuusten ja pilarikatajien päälle. Katajat eivät ehkä niitä tarvitsisi, mutta viime keväänä olivat vähän ruskettuneet. Ne ovat kuitenkin niin paahteisella ja tuulisella paikalla, että ehkä on parempi näin. Kankaiden laitto ei ollut mitenkään yksinkertaista. Lumi oli kovettunut kasvien ympärille ja sitähän on paljon. Pistolapiolla joutui lohkomaan lumea vähän kasvien ympäriltä, jotta olisi saanut edes jotenkin kiedottua kasvin huppuun.
Aika hirvityksiähän nuo huput ovat. Kartiovalkokuusille olin syksyllä hankkinut säkkikankaiset huput, mutta katajien ympärille käärin meille jostain muutosta ylimääräisiksi todetut kiiltävät muoviverkot. Yksi syy, miksi meille ei ole yhtäkään tuijaa istutettu, on juuri tuo huputus, mikä ei kevätmaisemaa mielestäni kaunista. No, nyt huppuja on meilläkin. Toiveena on, että kun kasvit ovat kunnolla kotiutuneet ja hieman kasvaneet, ne saisivat pärjätä omillaan kesät talvet ilman vaatetusta.
Lintulaudalta tarkistin siementilanteen, sillä näytti siltä, että viikontakainen täydennys oli jo syöty. Lähempi tarkastelu kertoi toista. Tekemästäni auringonkukansiemen-pähkinäsekoituksesta oli pähkinät siilattu pois parempiin suihiin. Kaikki (kuorelliset) auringonkukansiemenet sen sijaan olivat paksuna kerroksena hangella lintulaudan ympärillä. Selvästikään ei tarviste vielä olla liikaa huolissaan, että olisi liian ankara talvi linnuille. Kauhoin siemenet takaisin laudalle, en kyllä ala tarjoilla pelkkiä herkkupähkinöitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti