Kasvihuoneen toinen kausi

Kesäkuun alussa istutin kasvihuoneeseen

• Kaksi paprikaa
• Seitsemän tomaattia
• Yhden punaisen basilikan
• Yhden vihreän basilikan & 
• Kolme samettikukkaa 

Ulkopuolelle kasvusäkkiin tuli kolme tomaattia lisää ja kolme kurpitsaa toiseen säkkiin... ja liukenin itse lomamatkalle. Ystävällinen naapuri kaitsi taimia ja availi ja sulki kasvihuoneenovea säiden mukaan. Kotiin palatessa oli jo ensimmäiset raakileet kypsymässä! Iso kiitos hellästä huolenpidosta, olen vastapalvelun velkaa. Nyt tomaatit on pääosin tuettu ja sidottu. Alalehtiä olen virkaintoisesti harvennellut, tosin sitä ei helposti huomaa, kun tomaatit on istutettu melko tiheästi. Saksassa tomaateilla oli avomaalla kasvaessaan toimivanoloiset spiraalituet, joita himoiten käpistelin paikallisessa honkkarissa, mutta milläs sellaista puolitoistametristä asetta lentokoneeseen yrittäisi.


Myös paprika näyttäisi lupaileva satoa.


Pionit kukkivat tänä vuonna odotettua hienommin. Kaksi niistä on siirretty edellisen asunnon pihalta, jossa ne olivat arvatenkin viettäneet muutaman vuosikymmenen. Sieltä kasvit siirrettiin odottelemaan "mummolaan" muutamaksi kesäksi, kunnes niille löytyi paikka Aidatusta puutarhasta. Alla kuvia piukkaakin piukemmista nuppupaketeista. Taustalla viime vuonna siemenestä laittamiani jaloritarinkannuksia, jotka nyt kurkottelevat kahdessa metrissä. Valkoinen pioni on toinen muuttaneista pioneista, olisiko Festiva Maxima, toinen siirrokas on vaaleanpunainen, olisiko Sarah Bernhard. Tuo aniliini on tarjoustaimi, joka innostui jo nyt kukkimaan runsaasti, vaikka istutin sen vasta toissasyksynä. Oikukkaan sään takia korjasin pioneja myös maljakkoon. Niistä tulee sisälle lähes juhlallinen tunnelma jo muutamasta varresta, niin mahtipontisia ne runsaudessaan ovat.

Rauhallista Joulua 2011

Keltainen yllätys

Puutarhaan ei ole suunniteltu tähän mennessä keltaisia kukkia lainkaan, lukuunottamatta kevään krookuksia ja yksivuotisia kehäkukkia ja auringonkukkia. Keltainen väri on kuitenkin nyt kukkapenkkiin troijalaisittain ujuttautunut Stargazer-liljaksi naamioituneena. Kaksi vuotta kukkia odottelin kymmenestä sipulista, joista yksi on keltainen ja loput vaaleanpunaisia, mutta eivät nekään Stargazereita muistuta. Nyt kun tuntematon keltainen kaunokainen on avannut kukkansa, niin ei sitä kyllä rumaksi voi väittää. Ja  pakko on myöntää, että keltaisessa värissä on eri tavalla voimaa kuin vaaleanpunaisessa, ja se on ihan paikallaan kuumiin keskikesän hetkiin.

Kesäkukkia ja sadon odottelua

Terassin istutukset

Suoraan maalle kylvetty valkoinen unikko 'Bridal Silk' avasi tänään ensimmäiset kukat

Hele-mustikan sato alkaa kypsyä

Daalia, korkeutta noin 40 cm, varauduin pussin mukaisesti 120 cm.

Black Russianin suurimman tomaatin tukiliivit.

Syyllinen löytyi, etana!

Petteri-parka, osa II

Niin se taitaa olla, että Petterin ja Eppulaisen runkoihin on molempiin iskenyt kuorimätää aiheuttava sieni (Phytohthora cactorum). Vahinkokohdat ovat kosteita ja kuopalle painuneita. Runkoa pullistelee vanhinkokohdan laidoilla ja muuallakin. Tuomio on selvä, koska vahinko on rungossa ja puut nuoria taimia vasta. Petteri saa vielä kypsytellä 5 omenaansa, jos enää jaksaa. 

Ongelmien ilmaantuminen ei ole mikään yllätys, jo istutettaessa mietin, onko paikka liian märkä, vaikka en tiennytkään tarkasti, mitä ongelmia siitä voisi seurata. Kostea kasvupaikka altistaa kuorimädälle, joten ratkaisuna on maan kohotus tai pengerrys uusille taimille. Siinäpä sitä taas suunnittelemista, miten sen toteuttaisi. Ikävä juttu on, että itiöt säilyvät maaperässä vuosia, joten uusien taimien kanssa on oltava erittäin tarkkana, ettei vaurio kohtia pääse syntymään, mihin sieni voisi iskeä.

Kesäsade

Sataa. Ihanaa kesäsadetta, joka kastelee maata kunnolla ja ruoho pysyy vihreänä ilman jatkuvaa hoivaamista. Aidan pissaläikätkin alkavat pikkuhiljaa kasvaa umpeen. Aidan kanssa tehtiin sateessa lenkki vyötäröön asti ulottuvassa heinässä ja jahdattiin pulleita ohdakkeen kukkia.


Tänään sain aikaiseksi vaihdettua sisäkukkiin mullan, mitä olen ollut aikeissa tehdä viimeiset kaksi kuukautta. Puolen tunnin juttu, mullassa kasvavia kukkia ei montaa ole. Vehka jäi vielä odottamaan ulos vuoroon, koska alkoi sataa.


Aamulla laitoin uudelleen hernettä, kun aiemmasta kylvöstä vain kaksi (!) iti. Jos ei ehditä palkoja enää saada, niin syödään sitten ituja. Oletuksella, että kakkoskylvö itää. Oli muuten herneensiemenet hyvin myyty loppuun paikallisista kaupoista. Muutoin kasvimaalle kuuluu hyvää, Veera tempaisi maasta ensimmäiset punaiset ja valkoiset retiisit salaattiin, olivat tosi mehukkaita, mutta Veeran makuun eivät olleet, jos ei nyt poiskaan sylkenyt.


Istutin myös kosmoskukat koristeomenapuun viereen ja hartaudella kasvatetut jaloritarinkannukset kasvihuoneen taakse, yhteensä 20 kpl, valkoisia ja tumman sinisiä. Ajattelin, että sieltä ne näkyisivät pionien takaa ja kasvihuoneen lasin läpi, koska pituutta pitäisi tulla kaksikin metriä. Enää kolme jättikurpitsan taimea odottelee istutusta kompostiin ensi viikolla.


Kuolleeksi luultu syyshortensia on antanut elonmerkkejä, kannatti kuunnella äidin neuvoja ja antaa sen olla. Samoinhan kävi Piilu-kärhön kanssa.


Melkeinpä kaikki kasvit voivat hyvin tai erittäin hyvin. Poikkeuksena tästä Pohjantähti-ruusu on kitukasvuinen ja laihan näköinen, vaikka sen pitäisi olla hyvinkin vaatimaton. Suunnittelen että vaihdan sen kiinanlaikkuköynnökseen, joka vieressä viihtyy erinomaisesti. Mustikkasadosta povattiin paikallislehdestä vaihtelevaa ja siltähän se tuntuu tälläkin pihalla - ihan on puskakohtaista, toisissa ei raakileen raakiletta ja toisissa marjaa on vierivieressä.


Enpä tiedä, onko vanhankansan uskomuksissa perää, Sari puutarhan ohjeiden mukaan kokeilin rikkaruohojen nyhtämistä ja tuntui kyllä, että ne lähtivät keskimääräistä helpommin ja suurempina palasina pois...

Mustan ryssän kahdet kukat

Ensin kukkivat arovuokot yksinkertaisina ja selkeinä. Sitten avasi nuppunsa uusi kärhö Börjeltä, eli Parasol. Kukat vaalenivat vanhetesseen ja olivat todella isoja. Toivottavasti se viihtyy päärynän kupeessa. Viikonloppuna olivat auenneet valkoiset iirikset, jotka päättivät sittenkin kukkia tänä vuonna. Niitä ei ole vielä ikuistettu.

Tomaatit kukkivat nyt kasvihuoneessa ja ulkona. Kummastusta vain minussa herättää, että Black Russian -lajikkeessa on kahdenlaisia kukkia. Toiset ovat normaalin tomaatinkukan näköisiä, toiset montakertaa normaalia suurempia "miniauringonkukkia", joista yksi kuvassa venyttelee terälehtiään auki. Siemenpussissa tai muualtakaan en ole löytänyt tästä mitään mainintaa. Pitääkö ne poistaa vai antaa olla...? Toistaiseksi olen tyytynyt tarkkailemaan. Yksi tomaatti on päässyt haaroittumaan toisen takana salaa varmaan jo kuusihaaraiseksi. Varkaat todellakin kasvavat kuin varkain. Paprika on avannut ensimmäiset kukkansa, mutta pitutta niihin ei tahdo kertyä. Ne pitää varmaan kaivaa vielä ylös ja istuttaa harvempaan.

Pienelle yrttimaalle istutin ostamani sileälehtisen persiljan ja äidiltä saamani ruohosipulin ja yrtin (ööö, mikähän se oli?). Keskelle kylvin tilliä. Samoin äidiltä saatu lipstikka löysi paikkansa laatikon molemmin puolin. Vähän kauemmaksi tuli matalaoksaalihappoinen raparperi Holsteinen Blut. Etualalla on talvivalkosipulia. Ainakin löökit maistuvat voimakkaasti valkosipulille.

Onneksi tänään kasvi ovat saaneet nauttia sateesta ja pilvisestä säästä viime viikkoisen porotuksen sijaan.


Ja niin, blogilleni on ilmoittanut virallinen lukija, yhden seuraamani blogin kirjoittaja! Tervetuloa Neferi seuraamaan pihan tapahtumia.

Taimivaihtoa

Tänään oli työpaikan puutarhakerhon perinteinen taimienvaihtopäivä. Aamulla nappasin kyytiin yhden terhakan Black Russianin ja askartelin sille infolappusen, ja ostin saamallani eurolla vaihdossa ison kassillisen ilmeisesti sinistä Saksankurjenmiekkaa, joka availee juuri nuppujaan. Eihän tämä aivan suunniteltua ollut, nyt täytyy miettiä minne ne istuttaisin.

Lyhyt selailu netissä paljasti, etteivät saksankurjenmiekat siedä varjostavia kasveja juurakoiden eteen, eikä edes katetta. Tässäköhän syy, miksi valkoinen miekkani ei kukkinutkaan viime vuonna, vaikka kukkikin jo edellisvuonna heti istutuskesänään? Täytyykin mennä pian kuopsuttelemaan katteet pois. Tosin olen istuttanut tulppaaneja samaan ryhmää, ja ne kyllä varjostavat.

Kesän korvalla

Tomaatit, paprikat ja ananaskirsikan istutin kasvihuoneeseen 22.5. Jokaiseen istutuskuoppaan laitoin tomaattilannoitetta, seuraavan kerran lannoitetaan vasta heinäkuussa. Nyt viikon kuluttua taimet ovat tulleet mukavan tummanvihreiksi. Kunnolliset tuennat on vielä tekemättä. Säät ovat olleet vähän pilvisiä ja koleita, mutta kasvihuoneessa on vallinnut oikein mukavat juurtumiskelit. Tekisi mieli kokeilla laittaa yksi tomaatti kasvamaan ylösalaisin amppelista, saisikohan sellaisen jotenkin ylösalaisin amppelin joten askarreltua itse...


Tänään muutimme reservissä olleen multakasan Veeran kanssa kasvimaaksi. Samalla tyhjensin kompostin ja sekoitin saaliin kasvimaahan ja viljelylaatikkoon. Kylvimme viimevuotisia siemeniä: hernettä, porkkanaa ja kyssäkaalia sekä ilmaispusseista pellavaa ja auringonkukkaa. Tuholaistorjunnaksi laitettiin muutama samettikukka ja matalaa kehäkukkaa. Nurkkaan jäi vielä tilaa muutamalle koristekurpitsan taimelle. Illalla pitää vielä leikata harsonpala kylvösten päälle, muuten paikkakunnan fasaanit kuopsuttelevat ne ylös.


Atsaleat (Rosy Lights) istutin rodomultaan. Ilmeisesti ne olivat tuontitaimia, koska niissä oli jo kuihtuneet kukat ja lehdet. Saapas nähdä, miten selviävät talvesta.


Moni taimi (kurpitsat, hajuherneet, kosmoskukat) odottaa siirtoa isompiin purkkeihin, mutta jälleen niin tuulinen sää ei oikein innosta hentojen taimien siirtelyyn ulkona. Sisälle ei multatöitä viitsisi virittää.


Jaloritarinkannukset ovat vieläkin muutamien senttien korkuisia, mutta eivät ole kuolleetkaan. Päinvastoin ne ovat pikkuhiljaa hieman vahvistuneet ja kasvattavat hitaasti mutta varmanoloisesti uusia lehtiä.

Perinteinen vappusää

Aurinkoa, vettä, rakeita ja lunta. Tomaatintaimet ovat yöpyneet kasvihuoneessa, viimeyöt hallaharson alla kynttilän valossa.
Jaloritarinkannuksiin on tullut ensimmäiset varsinaiset lehdet, mikä on koitellut kärsivällisyyttä: kaikenkaikkiaan puolitoista kuukautta kylvöstä.
Krookukset ovat jo kukkineet, tulppaanit ovat vielä nupullaan tai nousemassa. Päärynäpuu istutettiin viikko sitten toiveena, että se kasvaisi jonain päivänä varjostamaan kasvihuonetta liialta paahteelta.

Kun talvi antoi periksi keväälle...

Sormet multaan

Laitoin ensimmäiset siemenet tänään multaan: tummapintaista tomaatti Black Russiania yksittäin kennoihin ja sinistä jaloritarinkannusta hajakylvonä tomaattirasiaan.

Viikolla tarjouksesta hankkimani pikkunarsissit hain takaisin portaille varastosta, jonne olin vienyt ne lyhdyissään sulamaan, kun 9 asteen yöpakkanen jäädytti ne kuistilla. Olin varma, että ne eivät noin kovasta pakkasesta selviä, mutta kunnossa olivat ihme kyllä. Ehkä viileässä varastossa hitaasti sulattamaminen auttoi.

Myös pelargoniat siirsin varastosta sisälle ja kastelin ja lannoitin ne. Tuoksupelargonia näyttää aika raaskulta, viime vuonnahan en onnistunut talvettamaan sitä. Mutta Mårbackat näyttävät paljon paremmilta. Viime vuonna talvetetut kaikki selvisivät. Aluksi näytti hyvältä ja varret työnsivät uutta kasvua, mutta sitten alkoi oksia mustua. Leikkasin silloin toisen kerran rankalla kädellä ja jäljelle jäi vain pikkutyngät - ja se tepsi ja kasvit olivat tuuheita ja vantteria koko kesän! Jos Mårbackat selviävät, niin edessä olisi vaaleanpunaisilla jo 3. kesä.

Pihalla autoimme kevättä ja hakkasimme rautakangella kulkureitiltä paksua jäätä autokatoksen ja talon välistä, jonne ei paljon päivä paista. Jään lohkeaminen on sitten palkitsevaa, samalla tavoin kuin ohuiden jään reunojen asteleminen rikki... Samalla lapioin lunta sammalleimujen ja aran harokatajan päälle, jotka olivat jo alkaneet paljastua lumikasan alta.

Petteri-parka

Tänään paljastui, että viime keväänä istutettua Petteriä oli käynyt pitkäkorva nakertamassa, siitäkin huolimatta että olen käynyt lapioimassa lunta pois suojaverkon ympäriltä. Mutta oli ylttänyt lumipenkan päältä kurottamaan riittävästi. Oksien häviäminen ei nyt niin paha asia olisi mutta myös runkoa oli syöty.  Viime keväänä vielä leikkaushetkellä elossa ollut Pirja kuoli ja ajattelin, etten leikkaisi kääpiöpuita tänä keväänä ollenkaan, mutta näyttää siltä, ettei siltä voi välttyä. Voi olla, että paikka on liian märkä, kun sulamisvedet valuvat siihen, varsinkin tällaisen kunnon lumisen talven jälkeen.

Kääpiöpuiden leikkauksista löytyikin tietoa joka lähtöön: leikataan istutuskeväänä, ei leikata ollenkaan, leikattava reilusti, tuettava, tuettava vain yhdeltä puolelta, tietoa hedelmäversoista, nesteenjohtoversoista ja kannuksista. Tietoa siitä voiko latvan katkaista enää tässä vaiheessa, ei löytynyt, mutta eihän tässä muu nyt auta, haavanhoitoaineita ei varmaan nuorelle puulle kuitenkaan kannata laittaa.

Toistaiseksi onneksi Eppulainen ja Åkero Hassel ovat nakeramatta, ainakin lumen päältä. Lintulaudan luota löysin kuitenkin pyöreän reiän, taitaapa olla myyrän!

Talvisuojauksia

Pakkaskausi senkun jatkuu. Tänään oli aamulla -27 ja rapiat pakkasta. Viime torstaina taisi olla talven ennätys meillä, -29.8 astetta. Silloin jopa Aidan tassuja hieman palelsi lenkillä, hetken. Ainakin vielä ensi viikoksi on luvattu jatkuvasti yli -10 astetta.

Aurinko paistaa kuitenkin jo lämpimästi. Pakkasesta huolimatta vajan katolta suli hiljalleen lunta ja vettä tippui sen räystäiltä. Laitoin vihreät kankaat kartiovalkokuusten ja pilarikatajien päälle. Katajat eivät ehkä niitä tarvitsisi, mutta viime keväänä olivat vähän ruskettuneet. Ne ovat kuitenkin niin paahteisella ja tuulisella paikalla, että ehkä on parempi näin. Kankaiden laitto ei ollut mitenkään yksinkertaista. Lumi oli kovettunut kasvien ympärille ja sitähän on paljon. Pistolapiolla joutui lohkomaan lumea vähän kasvien ympäriltä, jotta olisi saanut edes jotenkin kiedottua kasvin huppuun.


Aika hirvityksiähän nuo huput ovat. Kartiovalkokuusille olin syksyllä hankkinut säkkikankaiset huput, mutta katajien ympärille käärin meille jostain muutosta ylimääräisiksi todetut kiiltävät muoviverkot. Yksi syy, miksi meille ei ole yhtäkään tuijaa istutettu, on juuri tuo huputus, mikä ei kevätmaisemaa mielestäni kaunista. No, nyt huppuja on meilläkin. Toiveena on, että kun kasvit ovat kunnolla kotiutuneet ja hieman kasvaneet, ne saisivat pärjätä omillaan kesät talvet ilman vaatetusta.



Lintulaudalta tarkistin siementilanteen, sillä näytti siltä, että viikontakainen täydennys oli jo syöty. Lähempi tarkastelu kertoi toista. Tekemästäni auringonkukansiemen-pähkinäsekoituksesta oli pähkinät siilattu pois parempiin suihiin. Kaikki (kuorelliset) auringonkukansiemenet sen sijaan olivat paksuna kerroksena hangella lintulaudan ympärillä. Selvästikään ei tarviste vielä olla liikaa huolissaan, että olisi liian ankara talvi linnuille. Kauhoin siemenet takaisin laudalle, en kyllä ala tarjoilla pelkkiä herkkupähkinöitä. 

Siemeninventaario

Ensimmäinen siemenkuvasto tupsahti heti vuodenvaihteen jälkeen postilaatikkoon. Kaivoin viimevuoden siemenpussit ja tein parasta ennen -päiväysten tarkistuksen. Yritin olla maltillinen uusien siemenien kanssa. Unikot pitäisi saada maahan, viime vuonna unohtuivat. Samoin värisekoitus päivänkakkaroita tyrehtyi itämisasteelle, kun olematon taito koulia taisi tainnuttaa ne.


Koko viime kevät, kesä ja syksy perustettiin, maalattiin ja pystytettiin pikkuruista kasvihuonetta pihalle ja juuri ennen lumentuloa siihen saatiin paikalleen paikalleen viimeinenkin lasi, joka oli tempautunut irti elokuisessa myrkynsilmässä. Yllättävän työläs projekti. Vielä pitäisi viimeistellä "kivijalka" ja asettaa kasvilavat lopullisille sijoilleen. Kasvihuone otetaan käyttöön perinteisesti tomaatteilla ja paprikalla...


Ja vaikka ei ollut tarkoitus, Plantagenista tuli myös muutama (onko 6 kpl enää muutama?) pussi mukaan... hajuherneet ovat niin ihania. Jaloritarinkannukset ovat tämän vuoden kokeilu, myös korkea valkoinen lajike meni tilaukseen.

Luonnetesti

Testasin luonteeni. Jäätelömaku taisi keikauttaa vaa'an auringonkukasta orvokin puolelle. Se on pienestä kiinni.

I am a Violet What Flower  Are You?

Sisällä alkavat rusakon katkomat ja pihalta pelastamieni pilvikirsikan oksien silmut avautua. Puhkeaisivatko ihan kukkaan asti... ? Pilvikirsikka sai onneksi heti jäädä rauhaan, kun siirsin lintujen joululyhteen pergolaan.

Kesämuistoja 2010

Saku Salaoja

Perhosmagneetti auringonhattu amiraalin ateriana.

Veera-myrsky saapumassa 8.8.2010

 

Kääpiö Åkero Hasselin ensimmäinen sato

Syreenikiitäjän toukka verhoangervon kimpussa

Ensimmäisenä vuonnaan kukkinut salkoruusu